Agility on monelle koiranomistajalle hauska yhteinen harrastus koiran kanssa. Sitä voi harrastaa kaikenrotuiset ja -korkuiset koirat jo ihan pennusta asti. Kilpailutoiminnassa taasen koiran pitää olla perustottelevainen, hyväkuntoinen ja toimintakykyinen. Tärkeimpänä ominaisuutena on koiran ja omistajan saumaton yhteistyö. Epävirallisia agilitykilpailuja järjestävät paikalliset yhdistykset ja kerhot, mutta viralliset kilpailut järjestää Suomen Agilityliitto.
Miten agilityradoilla kilpaillaan?
Agilityssa koirat jaetaan ensin kolmeen tasoluokkaan sekä säkäkorkeuden mukaan omiin luokkiinsa. Tasoluokissa 1-luokka tarkoittaa aloittelevia kilpailijoita, jossa menestyneet nousevat myöhemmin kakkosluokkaan. Kolmas luokka tarkoittaa korkeinta tasoa. Agilityratojen nollatulosten lisäksi voittajalla pitää olla hyvä näyttelytulos, jotta koira julistetaan agilityvalioksi.
Tasoluokkien merkittävin ero on radan pituus, sen vaikeusaste ja koiran suoritusnopeus, jonka avulla määritellään ihannenopeus. Säkäkorkeuden mukaan koirat jaetaan kolmeen luokkaan: mini on alle 35 senttisille koirille, midi 35 – 42,99 senttisille ja maxi yli 43 senttisille koirille.
Minkälaisia esteitä agilityradalla täytyy olla?
Agilityssa kilpaillaan kahdella erilaisella ratatyypillä: agilityrata ja hyppyrata. Esteitä radoilla on yleensä 12 – 20 kappaletta. Nekin jaetaan kolmeen erilaiseen ryhmään: hyppyesteisiin, kontaktiesteisiin ja muihin esteisiin.
- Hyppyesteet: aidat, rengas, muuri ja pituuseste
- Kontaktiesteet: puomi, keinu ja A-este
- Muut esteet: pöytä, pujottelu, avotunneli eli putki ja pussi
Agilityradalla on kaikkia esteitä, mutta hyppyradalla ainoastaan hyppyesteitä. Koiran pitää selvitä niistä kaikista virheettömästi, jotta saa nollaradan.
Kilpailun järjestäminen ja rahoitus
Kilpailussa pitää olla tuomari, joka myös suunnittelee radan. Radan pituus on 100 – 200 metriä, joten sille sopiva ala täytyy vuokrata tai pyytää omistajan lupa. Esteet voi myös tehdä itse tai vuokrata. Kilpailua voi markkinoida etukäteen jakamalla esimerkiksi mainoskarkkeja, kyniä ja avaimenperiä. Samanlaisia mainostuotteita kuten t-paitoja ja mukeja voi myydä kilpailujen aikana, jotta toiminta saa rahoitusta. Mainostuotteita voi tilata helposti netistä esimerkiksi axonprofil:in sivustolta.
Näkyvyyden tärkeys
Suomessa agilitya harrastaa jo lähes 14 000 koira-ohjaaja paria. Silti lajin pariin kaivataan jatkuvasti lisää uusia ja aktiivisia osallistujia, jotta laji saa lisää tunnettuutta ja uusia harrastajia. Koska toimintaa rahoitetaan myös mainos- ja osallistumistuotoilla, toivotaan myös yleisöä runsain joukoin osallistumaan kilpailuihin. Agility onkin yleisölaji parhaimmillaan, sillä se tarjoaa myös katsojilleen vauhtia ja nopeasti vaihtuvia tilanteita.
Historialtaan vielä nuori kilpailulaji
Agilitykilpailuita on järjestetty jo 1970-luvulta lähtien Englannissa ja Suomeen ne ovat rantautuneet vuonna 1986. Helsingissä vuonna 2000 järjestetyt agilityn maailmanmestaruuskisat toivat lajin pariin runsaasti uusia harrastajia ja tänä päivänä Suomi onkin kansainvälisesti yksi menestyksekkäimmistä agilitymaista. Agility sopii hyväksi liikuntamuodoksi kaikenikäisille ihmisille, joten harrastuksen aloittamisen kynnys on matala. Tärkeintä on kiinnostus koiran kanssa harrastamiseen ja yhteistyön syventämiseen. Koiran tulee olla 1,5 vuotias, perusterve ja -tottelevainen.
Agilityn aloittaminen
Mikäli kiinnostuksesi lajiin heräsi, agilityseurat ympäri Suomea järjestävät agilityn alkeiskursseja. Lisäksi Kennellitto ja Suomen Agilityliitto tarjoavat runsaasti tietoa niin agilityn harrastamisesta kuin siinä kilpailemisesta.
