lohikaarme.net

Ihmisen paras ystävä

Norval O'Keefe — Wed, 24 Jun 2020 09:14:12 +0000

Puolikesyistä susista erilaisiksi seuraeläimiksi jalostettu koira on ollut ihmisen paras ystävä jo tuhansia vuosia. Koiralla on yhteiskunnassamme monta eri tehtävää. Karvakuonot etsivät ihmisiä, huumeita tai hometta, ne toimivat apulaisina sokeille ja liikuntarajoitteisille, suojelevat ja vahtivat, paimentavat poroja ja lampaita ja ilahduttavat sairaalapotilaita. Toista yhtä monenlaiseen toimintaan taipuvaa eläinlajia ei maapallolta löydy.Ei siis ihme, että tuo nelijalkainen ystävämme on valloittanut sydämemme. Koiran läsnäolon on tutkittu vaikuttavan rauhoittavasti levottomia oppilaita, ja koiran silittämisen on todettu laskevan verenpainetta. Luonnollisesti nämä lojaalit nappisilmäiset seuralaisemme ovat saaneet osansa niin perinnöistä, elokuvista, musiikista ja kirjallisuudesta ja viime vuosikymmeninä enenevissä määrin myös sosiaalisesta mediasta ja pelimaailmasta.

Koirat mediassa

Koiria on esiintynyt kirjallisuudessa eritoten sankarirooleissa. Rekikoirat Buck, Jeri ja Valkohammas tulivat tutuiksi Jack Londonin teoksista. Televisiorooleistaan muistetaan varmasti collie Lassie, bernhardilainen Beethoven tai akita Hachiko. Piiretyt koirat ovat seikkailleet Disneyn animaatioissa kuten Kaunotar ja Kulkuri sekä 101 dalmatialaista. Sarjakuvista tuttuja koiria ovat Karvisen luppakorvainen kaveri Osku, Tenavien pohdiskeleva Ressu, Mikki Hiiren neuvokas Pluto, Obelixin paras ystävä Idefix ja Aku Ankan laiska seuralainen Pulivari. Koirat ovat löytäneet tiensä niin sosiaaliseen mediaan kuin pelienkin pariin, kuten tämä linkistä löytyvä pelimaailma osoittaa. Sosiaalisessa mediassa koirilla on jopa omia Instragram-tilejä, joissa voit seurata koirien päivittäisiä touhuja. Koirat vievät joskus huomion jopa presidentiltä, kuten Lennu-koira on osoittanut.

Lassiesta Nintendogsiin

Lassie teki kuuluisaksi eritoten oman rotunsa, mutta populaarikulttuurin koira voi olla täysin fiktiivinen olento, vailla erityisesti tunnettuja rodunomaisia piirteitä. Esimerkiksi edellä mainitut Osku tai Pluto eivät suoraan ole yhdistettävissä mihinkään tiettyyn koirarotuun. Sen sijaan Simpsoneiden Pukin pikku apuri on selvästi pieni vinttikoira. Koska koirat ovat niin rakastettuja ja monilla tavoin hyödyllisiä kumppaneita, on selvää, että koiria löytyy myös erilaisista peleistä. Nintendon käsikonsolilta löytyvä Nintendogs opettaa koirien hoitoa ja kouluttamista ja toisessa ääripäässä strategiapeli Far Cryn Boomer-koira auttaa pelaajaa luovimaan ohi vihollisten. Koira on todellakin ihmisen paras ystävä ja todistetusti uskollinen kumppani. Joku viisas onkin joskus todennut: “mitä enemmän tapaan ihmisiä, sitä enemmän pidän koirastani”.

Pyöräilyä koiran kanssa

Norval O'Keefe — Sat, 17 Nov 2018 09:28:04 +0000

Karvakorva on aktiivinen harrastuskumppani

Koiran hankintaa suunniteltaessa tulee miettiä omia harrastuksia ja aikatauluja. Monta kertaa päivässä koiran kanssa on mahdollista ulkoilla? Millaisesta liikunnasta omistaja on innostunut? Pitkille vaelluksille sopii erilainen rotu kuin lyhyille lenkeille lähimaastoon. Kiireisen arjen keskelläkin koiran on kuitenkin saatava tarpeellinen annos liikuntaa, ja tällöin voi olla hyvä yhdistää koira omien harrastusten osaksi.Yhä useampi omistaja kokeilee nykyisin koiran kanssa monipuolisesti uusia lajeja, kuten tokoa, agilitya ja tanssia. Lajien kirjossa rajana on usein vain mielikuvitus, sillä koira innostuu herkästi uusista asioista. Tietyt lajit sopivat paremmin toisille roduille kuin toisille, ja niihin on hyvä kiinnittää huomiota jo koiranhankinnan kohdalla. Koira nauttii omistajan kanssa olemisesta, ja yhteinen harrastus lujittaa sidettä näiden kahden välillä.

Pyöräile koiran kanssa

Yksi hyvä yhteinen harrastusvaihtoehto on pyöräily. Pieni koira kulkee mukana jopa pyöräkorissa, mutta useimmat koirarodut mieltyvät myös lenkkeilyyn pyörän vieressä. Alussa omistaja aloittaa totuttelun lyhyillä ja hitailla lenkeillä. On hyvä muistaa, että koiralle lenkkeily on raskaampi suoritus kuin omistajalle pyörän ajaminen. Omistajan tuleekin tarkkailla jatkuvasti koiran jaksamista ja mahdollisia ongelmia. Koiran kanssa ei ajeta kilpaa, vaan kyseessä on useimmiten peruskunnon ylläpito ja yhdessä puuhastelu.Eläintarvikeliikkeissä on myynnissä joustavia valjaita, jotka on tarkoitettu juuri pyörälenkeille. Jos lenkit kulkevat vaihtelevassa maastossa, tarvitsee koira mahdollisesti suojukset jalkoihin. Omistajalle menopeliksi on monenlaisia vaihtoehtoja.Pyöräilijä on vastuussa koiran ja muiden liikkujien turvallisuudesta. Pyörän ja omien vaatteiden lisäksi koiran hihnaan tulee asentaa heijastimet, ja pimeällä liikkuessa myös turvavalo. Muiden pyöräilijöiden on muuten hankala huomata vieressä kulkevaa koiraa.

Yhteinen harrastus kehittää omistajan ja eläimen suhdetta

Omistaja oppii lukemaan koiraa harrastuksen parissa aiempaa paremmin. Yhteinen puuhastelu kasvattaa parista yhteen hitsautuvan tiimin, joka oppii ymmärtämään toista pienistäkin merkeistä. Esimerkiksi pyöräilyssä koiraa voi alkaa totutella pyörän vierellä lenkkeilyyn noin puolentoista vuoden iässä. Sen jälkeen matkaa voidaan hitaasti kasvattaa koiran jaksamisen mukaan. Koiran peruskoulutus antaa hyvät lähtökohdat yhteiselle harrastukselle, ja samalla se estää turhat vaaratilanteet liikenteessä. Kun luottamus omistajan ja koiran välillä on vahva, uskaltaa koirakin luottaa tottuneesti omistajan käskyihin.

Agilitykilpailun järjestäminen on haastavaa

Norval O'Keefe — Tue, 03 Jul 2018 08:02:17 +0000

Agility on monelle koiranomistajalle hauska yhteinen harrastus koiran kanssa. Sitä voi harrastaa kaikenrotuiset ja -korkuiset koirat jo ihan pennusta asti. Kilpailutoiminnassa taasen koiran pitää olla perustottelevainen, hyväkuntoinen ja toimintakykyinen. Tärkeimpänä ominaisuutena on koiran ja omistajan saumaton yhteistyö. Epävirallisia agilitykilpailuja järjestävät paikalliset yhdistykset ja kerhot, mutta viralliset kilpailut järjestää Suomen Agilityliitto.

Miten agilityradoilla kilpaillaan?

Agilityssa koirat jaetaan ensin kolmeen tasoluokkaan sekä säkäkorkeuden mukaan omiin luokkiinsa. Tasoluokissa 1-luokka tarkoittaa aloittelevia kilpailijoita, jossa menestyneet nousevat myöhemmin kakkosluokkaan. Kolmas luokka tarkoittaa korkeinta tasoa. Agilityratojen nollatulosten lisäksi voittajalla pitää olla hyvä näyttelytulos, jotta koira julistetaan agilityvalioksi.

Tasoluokkien merkittävin ero on radan pituus, sen vaikeusaste ja koiran suoritusnopeus, jonka avulla määritellään ihannenopeus. Säkäkorkeuden mukaan koirat jaetaan kolmeen luokkaan: mini on alle 35 senttisille koirille, midi 35 – 42,99 senttisille ja maxi yli 43 senttisille koirille.

Minkälaisia esteitä agilityradalla täytyy olla?

Agilityssa kilpaillaan kahdella erilaisella ratatyypillä: agilityrata ja hyppyrata. Esteitä radoilla on yleensä 12 – 20 kappaletta. Nekin jaetaan kolmeen erilaiseen ryhmään: hyppyesteisiin, kontaktiesteisiin ja muihin esteisiin.

Hyppyesteet: aidat, rengas, muuri ja pituuseste
Kontaktiesteet: puomi, keinu ja A-este
Muut esteet: pöytä, pujottelu, avotunneli eli putki ja pussi

Agilityradalla on kaikkia esteitä, mutta hyppyradalla ainoastaan hyppyesteitä. Koiran pitää selvitä niistä kaikista virheettömästi, jotta saa nollaradan.

Kilpailun järjestäminen ja rahoitus

Kilpailussa pitää olla tuomari, joka myös suunnittelee radan. Radan pituus on 100 – 200 metriä, joten sille sopiva ala täytyy vuokrata tai pyytää omistajan lupa. Esteet voi myös tehdä itse tai vuokrata. Kilpailua voi markkinoida etukäteen jakamalla esimerkiksi mainoskarkkeja, kyniä ja avaimenperiä. Samanlaisia mainostuotteita kuten t-paitoja ja mukeja voi myydä kilpailujen aikana, jotta toiminta saa rahoitusta. Mainostuotteita voi tilata helposti netistä esimerkiksi axonprofil:in sivustolta.

Näkyvyyden tärkeys

Suomessa agilitya harrastaa jo lähes 14 000 koira-ohjaaja paria. Silti lajin pariin kaivataan jatkuvasti lisää uusia ja aktiivisia osallistujia, jotta laji saa lisää tunnettuutta ja uusia harrastajia. Koska toimintaa rahoitetaan myös mainos- ja osallistumistuotoilla, toivotaan myös yleisöä runsain joukoin osallistumaan kilpailuihin. Agility onkin yleisölaji parhaimmillaan, sillä se tarjoaa myös katsojilleen vauhtia ja nopeasti vaihtuvia tilanteita.

Historialtaan vielä nuori kilpailulaji

Agilitykilpailuita on järjestetty jo 1970-luvulta lähtien Englannissa ja Suomeen ne ovat rantautuneet vuonna 1986. Helsingissä vuonna 2000 järjestetyt agilityn maailmanmestaruuskisat toivat lajin pariin runsaasti uusia harrastajia ja tänä päivänä Suomi onkin kansainvälisesti yksi menestyksekkäimmistä agilitymaista. Agility sopii hyväksi liikuntamuodoksi kaikenikäisille ihmisille, joten harrastuksen aloittamisen kynnys on matala. Tärkeintä on kiinnostus koiran kanssa harrastamiseen ja yhteistyön syventämiseen. Koiran tulee olla 1,5 vuotias, perusterve ja -tottelevainen.

Agilityn aloittaminen

Mikäli kiinnostuksesi lajiin heräsi, agilityseurat ympäri Suomea järjestävät agilityn alkeiskursseja. Lisäksi Kennellitto ja Suomen Agilityliitto tarjoavat runsaasti tietoa niin agilityn harrastamisesta kuin siinä kilpailemisesta.

Agilityharrastus eri eläimillä

Norval O'Keefe — Tue, 30 May 2017 12:38:18 +0000

Agility on vuosien varrella tullut koiranystävien keskuudessa suositummaksi ja suositummaksi. Agilityä harrastavat jo kissat ja kanitkin. Mitä agility sitten on? Agilityssä koiraa varten rakennetaan rata, jossa on hyppyesteitä, kiikkulautoja, rapisevia putkia ja paikkoja joissa koiran pitää käskystä pysähtyä. Ohjaajan tulee ensin opetella radan suoritettava järjestys. Sen jälkeen kilpasuoritus voi alkaa.

Agilityn aloittaminen

Agilityä voi harrastaa kuka vaan. Ohjaajalle ei ole mitään vaatimuksia, eikä koiralle. Kaikki ovat tervetulleita. Koira ja ohjaaja voivat olla minkä ikäisiä vaan ja koiran ei tarvitse olla rotukoira. Ennen agilitytreenejä kannattaa koiran kanssa harjoitella perustottelevaisuutta.Monilla paikkakunnilla järjestetään agilitykursseja sekä pennuille omia kursseja. Agility on monille harrastajille hauska tapa aktivoida koiraa ja viettää sen kanssa aikaa. Aivojumppa ja liikunta tekevät koiralle hyvää ja siellä tapaa monia mukavia ihmisiä. Paikallisosastoista saa tietoa Agilityliiton sivuilta.

Kurssille liittyminen

Kursseille meneminen ei ole pakollista, mutta monilla paikkakunnilla pitää olla alueyhdistyksen jäsen, jotta pääsee radalle. Harrastajat kuitenkin suosittelevat kursseja. Kursseilla saa paljon vinkkejä harrastukseen, oman koiran kanssa toimimiseen ja motivaation ylläpitämiseen. Moni kurssilainen on ollut aivan äimistynyt, miten omasta koirasta on kuoriutunut rauhallinen ja keskittynyt suorittaja.

Muiden eläinten agilityharrastus

Kissoilla agility on selvästi leppoisampaa touhua, kun koirapuolella. Tärkeintä on, että omistajalla ja kissalla on hauskaa. Kissat ovat tunnetusti oman tiensä kulkijoita. Kissaa on vaikea, jollei mahdotonta pakottaa moiseen harrastukseen. Agilityä harrastavat kissojen lisäksi myös vuohet ja alpakatkin. Ilta Sanomat kirjoitti Särkännimestä siepatusta vuohesta, joka teki paluun agilitykentälle.

Agilityn sosiaalinen puoli

Moni voi kysyä, onko mitään järkeä ajella kauas kotoa ja viettää päivä kisaradoilla. Niin kuin monissa eläinharrastuksissa, useille harrastajille tärkeintä on hauskan pito ja samanhenkisten ihmisten kanssa hauskan pitäminen sekä tietysti ihaniin koiriin tutustuminen.Odotellessa omaa kilpailuvuoroa voi viettää säiden salliessa ihanan piknikin, lukea lehteä mobiililaitteella, pelata kännykällä ja katsella vaikka telkkaa tai Youtube- videoita. Kasinoilla on monia hyviä mobiilisivustoja, joita voi helposti tien päällä hyödyntää. Yksinkertaiset pelit toimivat hyvin omaa vuoroa odotellessa.Agilityä kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos tuntuu, että kaipaat uutta vaihdetta eläinystäväsi kanssa tekemiseen. Agility saa ajatukset arjesta muualle ja hauskaa riittää oikein asennoituvalle varmasti!

Kaunis ja toimiva aita on puutarhan komistus

Norval O'Keefe — Thu, 09 Mar 2017 09:30:49 +0000

Uuden talon rakentajalle tulee pihasuunnitelmia toteutettaessa ajankohtaiseksi oman tontin aitaaminen. Aitaaminen korostaa alueen yksityisyyttä ja pitää ei-toivotut vieraat tontin ulkopuolella. Rakentamisen voi suorittaa monella eri tavalla sen tarkoituksesta riippuen. Harvempi asuja kuitenkin haluaa aidata asuinalueensa esimerkiksi pääsyä rajoittavalla korkealla verkkoaidalla, joka saa kiinteistön vaikuttamaan aidatulta teollisuusalueelta.Pehmeämpi vaihtoehto onkin esimerkiksi aitaamisen suorittaminen siihen sopivien pensaiden avulla. Pensasaita luo tyyliä pihan ja puutarhan kokonaisuuteen sekä riittää vallan mainiosti pitämään poissa ei-toivotut vieraat, kuten koirat.Tarkoitukseen sopivia aitakasveja on valittavissa runsaasti, esimerkiksi Plantinavia on sivusto, jolta löydät hyvän ja kattavan valikoiman tarkoitukseen sopivia pensaita. Kaunis aita vaatii aina hyvänlaatuisia elementtejä.Kun olet istuttamassa aitaa, on syytä miettiä, minkälaisia ominaisuuksia siltä halutaan. Onko esimerkiksi tärkeää, että aita antaa näkösuojan nopeasti vai kenties luonnollinen pensaiden talvehtiminen tai kaunis ulkonäkö? Ikivihreät aitakasvit näyttävät talvellakin hyvältä, ja niiden talven kestävyyskin on nykyään erinomainen.Tuijat ovat erittäin suosittuja aitapensaita. Niiden etuna on nopea kasvu ja vähäinen hoidon tarve. Lisäksi korkeutensa puolesta ne antavat näkösuojaa jo saman tien. Monelle viherpeukalolle pensaista kasvatettu aita on tärkeä osa puutarhaa, ja sen hoitamiseen ja ylläpitoon halutaan käyttää aikaa. Kukoistava pensasaita palkitsee puutarhurinsa.Hienoja aitoja saa myös esimerkiksi istuttamalla valkopyökkiä tai likusteripensaita aidaksi. Valkopyökkiä on saatavissa laadukkaina valmisaitaelementteinä, jonka takia aidan suunnittelu ja istutus ovat mahdollisimman helppoja. Valittavina on ainakin kolmea eri korkeutta.Toinen vihanta vaihtoehto on perinteinen likusteri. Se on helppohoitoinen pensas ja viihtyy myös varjoisemmilla paikoilla. Likusteri kukkii toukokuussa, sen kukat ovat valkoiset ja voimakastuoksuiset. Kukkaterttuihin muodostuu kukinnan jälkeen marjoja. Likusteripensas on kapeakasvuinen, joten tuuhean aidan kasvattamiseksi ne tulee istuttaa ohjeen mukaisesti. Leikkaaminen on hyvä suorittaa pilvisenä päivänä, etteivät oksat vahingoitu auringon paahteessa. Aitalikusterin varjopuolena on, että se on lievästi myrkyllinen kasvi.Kaunis ja toimiva aita on kuin tervetulotoivotus vieraille ja samalla se pitää ei-toivotut kulkijat poissa paikoilta, jonne niitä ei haluta.

Koiraharrastuksia

Norval O'Keefe — Thu, 09 Apr 2015 13:40:42 +0000

Koirasi nauttii uuden oppimisesta ja se on erityisen onnellinen saadessaan positiivista palautetta. Koiran kanssa harrastaminen onkin molemmin puolin palkitsevaa, sillä se lujittaa omistajan ja koiran välistä suhdetta. Harrastusta etsiessä kannattaa pohtia oman koiran kokoa, liikunnallisuutta ja omaa mielenkiintoa. Kannattaa harkita ainakin seuraavia, yleisesti suosittuja harrastuksia:

Tottelevaisuuskoulutus. Tämä sopii kaikille roduille ja on suositeltavaa jokaiselle koiranomistajalle. Koulutuksen avulla koira oppii perusasiat, kuten istumisen, noutamisen ja paikallaan pysymisen, oppii liikkumaan omistajan rinnalla ja seuraamaan. Tottelevaisuuskoulutusta on mahdollista jatkaa pidemmällekin. Oman paikkakunnan koirajärjestöt järjestävät usein erilaisia kursseja.
Agility. Koirien esterata on hauska harrastus ja halutessaan siinä voi siirtyä jopa kilpailutasolle. Tarkoituksena on, että koira oppii seuraamaan omistajan komentoja ja liikkuu radalla virheitä tekemättä tietyn ajan puitteissa. Sopii erityisen hyvin liikunnallisille koirille.
Metsästys. Osa koiraroduista on jalostettu metsästyskoiriksi, ja näille roduille tämä harrastus tukee koiran luontaista viettiä. Metsästys on ryhmässä liikkumista, joten samalla koira saa seuraa myös lajitovereistaan, aivan kuten omistajakin.
Liikunta. Koira on luonnostaan liikunnallinen ja tarvitsee koostaan riippuen säännöllistä liikuntaa. Samoilu metsissä tai vaellukset sopivat erityisen hyvin liikunnallisille koirille. Koira nauttii vaihtelevasta maastosta ja hajuista. Koiran kanssa voi tehdä pitkiäkin lenkkejä ja lemmikistä voikin kehkeytyä erinomainen vaelluskaveri.
Vesileikit. Koirat tykkäävät uimisesta. Jos asut vesistöjen lähellä, opeta koirasi hakemaan palloa vedestä ja nauttimaan vedessä leikkimisestä kanssasi.
Temppuilu. Koira on innokas oppimaan, joten erilaisten temppujen opettelu ja niissä kehittyminen on hauskaa puuhaa ja seurattavaa.

Vinkkejä koirankoulutukseen

Norval O'Keefe — Mon, 06 Apr 2015 13:33:28 +0000

Koiran hankintaan kuuluu osana myös sen koulutus. Seuraavat asiat on hyvä huomioida koiran kanssa:

Opi tuntemaan koirasi. Koirat ovat hyvin herkkiä ja ne pyrkivät viestittämään omistajalleen tuntemuksiaan. Jos koira kieltäytyy tutustumasta tiettyyn koiraan tai henkilöön, anna koirallesi siihen mahdollisuus. Koiraa ei kannata pakottaa tekemään asioita, joista se ei ilmiselvästikään nauti.
Muista palkita koirasi. Koira oppii palkintojen kautta sitä koulutettaessa. Tällöin se oppii uusia asioita ja sen kuuluu saada siitä hyvitykseksi palkinto – koiran herkku ja rapsutus auttavat koiraa oppimaan lisää. Kehu koiraasi, sillä se kaipaa omistajansa huomiota.
Koira ei toimi kuin ihminen. Ellet halua koirasi tekevän jotain, pelkkä ei tuskin riittää. Jos koira hyppii holtittomasti tapaamaasi ihmistä vasten, käske ei kehotuksen sijasta koiraasi istumaan.
Ole johdonmukainen. Kaikilla perheenjäsenillä tulee olla samat säännöt koiran kanssa. Käykää läpi asiat, mitkä ovat koiralle luvallista ja mitkä eivät.
Ole realistinen koulutuksen suhteen. Koira ei opi hetkessä, vaan monia asioita kerrataan useasti. Erityisesti vanhemman koiran uudelleen opettaminen voi olla työlästä – pennun kouluttaminen on aina helpompaa.
Koiran terveelliseen ruokavalioon tulee panostaa. Voit jutella asiasta eläinlääkärin kanssa. Ruokavalio suunnitellaan riippuen koiran tyypistä ja liikunnan määrästä. Kannattaa huomioida myös mahdolliset allergiat tai sairaudet.
Herkkujen käyttö palkintona koulutuksessa on sallittua – kunhan muistetaan, ettei niiden käyttö saa ryöstäytyä käsistä, jolloin niistä tulee koiralle lahjuksia ja se alkaa odottamaan vain herkkua, ei suoritusta.

Jos uusi omistaja on innokas ja hänellä on aikaa sekä mikä parasta, kokemusta koirista aiemminkin, voi koiran kouluttaminen onnistua itsestään. Usein on kuitenkin parasta ottaa yhteyttä alueen viralliseen koirajärjestöön, jotka järjestävät koirankoulutuskursseja.

Vinttikoirakilpailut

Norval O'Keefe — Sat, 04 Apr 2015 13:09:01 +0000

Vinttikoirakilpailut on monissa maissa hyvin suosittu kilpailumuoto, joissa lyödään innokkaasti vetoa suosikkien puolesta. Kisassa vinttikoirat juoksevat radalla vieheen perässä, tarkoituksenaan olla nopein radan ympäri juossut yksilö. Huippunopeudet nousevat jopa 80 km/h asti. Vinttikoirien tärkein aisti metsästyksessä on näkö, ja tästä syystä niiden katse keskittyy kilpailussakin menoa vauhdittavaan vieheeseen.Vinttikoirakilpailuihin saavat osallistua vain tietyt rodut, mistä on säädetty tarkasti säännöissä. Kaikki koirat ovat tyypiltään ns. laukkatyyppisiä – niiden keho on muokkautunut metsästämään nopeasti liikkuvia eläimiä, kuten gaselleja. Ne ovat lyhyen matkan juoksijoita, joilla on räjähtävä liikkeellelähtö ja kova huippunopeus. Rakenteeltaan vinttikoirat ovat sulavia; rintakehä on laaja, mikä mahdollistaa tehokkaan hapenkäytön juoksun aikana. Koiran pää on suippomainen ja se on hyvin tarkkaavainen, koska rodun näköaisti on hyvä.

Kilpailun historiaa

Vinttikoirarodut periytyvät jo muinaisesta Egyptistä. Niiden muumioita on löydetty yli 5000 vuotta vanhoista haudoista ja vinttikoiramaisia rotuja on kuvattu myös muinaisiin hieroglyfeihin. Egyptiläisten tiedetään myös järjestäneen vinttikoirille jäniksenmetsästyskilpailuja noin 2500 eaa.Nykyisellään vinttikoirakilpailuja alettiin järjestämään Yhdysvalloissa 1900-luvulla. Alussa kisat eivät saaneet suurtakaan suosiota, mutta vakiintuivat kuitenkin myöhemmin katsojien lisääntyessä ja vedonlyönnin tullessa kuvioihin.Suomessa ensimmäiset kilpailut pidettiin vuonna 1953. Suomen ensimmäinen vinttikoirakerho perustettiin jo 1950, jolloin maassa alkoi esiintyä kiinnostusta kilpailulajia kohtaan. Vinttikoirakilpailujen suosio on yhä nousussa Suomessa, ja moni innokas vedonlyöjä odottaakin suosion kasvun myötä lajin saapumista vedonlyöntisivustojen tarjontaan. Kiinnostuksen seurauksena näin varmasti tuleekin tapahtumaan, ja pian vinttikoirakilpailuista voidaankin lyödä mm. Betsafen sivustolla.

Kilpailutyyppejä

Kilpailut jakautuvat kahteen lajiin, ratajuoksuun ja maastojuoksuun. Ratajuoksussa juostaan radalla ja lähtö tapahtuu asiaan kuuluvista kopeista. Radan pituus on yleensä 400 metriä ja koiran tyypin mukaan ne juoksevat 280 – 480 metrin osuuksia.Suomessa vinttikoiraratoja on Helsingissä, Tampereella, Oulussa, Hyvinkäällä ja Turussa. Kilpailussa ratkaisee aina aika. Maastojuoksussa koirat juoksevat pareittain, rinnakkain maastossa, esimerkiksi pellolle tehdyllä radalla. Tässä kilpailussa suoritus arvostellaan tuomarien toimesta: tulokseen vaikuttaa koiran älykkyys, nopeus, innokkuus, ketteryys ja kestävyys. Molemmissa kilpailuissa käytetään viehettä. Ensimmäiset maastokisat järjestettiin Suomessa vuonna 1988.

Koirakilpailut

Norval O'Keefe — Thu, 02 Apr 2015 13:37:58 +0000

Kilpailemisesta kiinnostuneet saattavat innostua erilaisista lajeista koiran kanssa. Tällöin koira kannattaa kouluttaa ammattilaisen avustuksella alusta asti. Karvakuonon terveyteen ja ylläpitoon tulee panostaa tällöin jopa normaalia paremmin. Koiranäyttelyissä arvioidaan koiran ulkonäköä rodun mittapuun puitteissa. Sen tulee täyttää rodun määritykset värin, korkeuden ja muiden ulkoisten piirteiden suhteen. Koiran tulee myös osata käyttäytyä kilpailussa, jossa tuomari tarkistaa sen kulkua omistajan rinnalla ja paikallaanoloa arviointia varten. Koiranäyttelyitä järjestetään niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hyvä tapa aloittaa on olla yhteydessä paikalliseen koirajärjestöön ja koiran mahdolliseen rotujärjestöön, joista saa lisää tietoa näyttelyistä.Agility on koirien esteratakilpailu, jossa eri kokoiset koirat kisaavat omissa sarjoissaan suorittaen esteen mahdollisimman virheettömästi. Lajissa on mahdollisuus parantaa suoritusta ja se on hyvä tapa aktivoida koiran oppimishalua, sillä se saa mielihyvää oppiessaan ja saadessaan siitä kiitosta.Toinen laji, jossa omistajan ja koiran keskinäinen yhteistyö nousee tärkeäksi, on koirien frisbee – syke nousee molemmilla ja koira saa kaipaamaansa liikuntaa sekä tehtävän hyppiessään frisbeen perässä. Kyseessä on edullinen harrastus, jota voi harrastaa melkein missä vain.Aktiivisen liikkujan lajeja ovat erilaiset valjakkourheilulajit, joita voidaan harrastaa niin lumisessa kuin kuivassakin maastossa koiravaljakon kanssa. Tähän lajiin soveltuvat vain tietyt rodut ja harrastus vaatii jo enemmän kouluttamista ja panostamista lajiin.Koira on erinomainen ystävä metsästäjälle. Erityisesti metsälle jalostetut yksilöt nauttivat harrastuksesta, jossa niiden luontainen vietti pääsee oikeuksiinsa. Koiran kanssa voi harrastaa myös jäljitystä ja lukuisia muita lajeja, jotka usein lähentävät omistajaa ja koiraa keskenään. Mikäli koira on nimenomaan tarkoitettu harrastus- eikä kilpaseuralaiseksi, kannattaa lukea myös artikkelimme Koiraharrastuksia.

Australianpaimenkoira

Norval O'Keefe — Wed, 01 Apr 2015 13:29:57 +0000

Nimestään huolimatta rotu ei ole kotoisin Australiasta, vaan Yhdysvalloista, jossa oli tarkoituksena jalostaa alueen olosuhteisiin sopiva rotu eri paimenkoiria yhdistelemällä. Rodun tarkka alkuperä on hämärän peitossa, mutta sen uskotaan olevan risteytys useista eri maista saapuneista paimenkoirista.

Ominaisia piirteitä

Australianpaimenkoira on keskikokoinen ja tasapainoinen rotu, jolla on sulavat liikkeet. Väritykseltään koira on musta, maksanruskea punaruskein merkein, merlemuunnokset eli sini- tai punamarmorinen väri on myös hyväksyttyjä. Koiran turkki on melko helppohoitoinen ja se lainehtii kauniisti. Pohjakarva on tiheä mutta pehmeä, viikoittainen pesu ja harjaus riittää normaalisti hoidoksi.Rodun silmät ovat kauniit mantelinmuotoiset, ruskeat tai meripihkan väriset ja hyvin ilmeikkäät. Rodulla tavataan typistettyä häntää ja osa pennuistakin saattaa syntyä töpöhäntäisenä, mutta Suomessa typistys on kiellettyä.

Monipuolinen rotu, joka sopii seurakoiraksikin

Australianpaimenkoiralla on halu paimentaa ja vartioida, sillä se on aikoinaan jalostettu näihin tehtäviin. Se on vilkas ja älykäs seuralainen, joten sen kanssa on mielekästä harrastaa useita koirille sopivia lajeja. Lajin edustajat suorittavat tehtäviä innolla ja niillä on kova halu kehittyä. Rotu ei sovi ainoastaan koti- tai pihakoiraksi, sillä australianpaimenkoiralla on halu olla lähellä ihmisiä.Rotua käytetään harrastusten lisäksi palvelukoirana, terapiakoirana, pelastuskoirana ja opaskoirana. Se tulee yleensä hyvin toimiin lasten kanssa ja sopeutuu lapsiperheisiin. Australianpaimenkoira on suhteellisen terve rotu, eikä sille kuulu ominaisesti mitään yleisiä sairauksia.